Otin pari viikkoa sitten extempore-kirppispöydän lähikirppariltani, ja möin kaikki vaatteeni, kenkäni ja muun krääsän, joita en ollut hetkeen kaivannut. Aiemmat kaappien puhdistus yritykset eivät olleet tuottaneet toivotunlaista minimiin karsittua lopputulosta, sillä aina olen säästänyt ne vaatekappaleet ja kengät joita ehkä vielä joskus tarvitsen, vaikka eivät juuri nyt sytytä. Viisi IKEA-kassillista vein, puolikkaan toin takaisin. Muutaman kenkäparin ja vaatteen säästin huuto.nettiin, laitan ne sinne parin päivän sisällä ja ilmoitan tännekin. Korut ovat edelleen sellaisia, mitkä kirpparimyynnistä huolimatta säilytän, vaikkeivät ne iskisikään juuri sillä hetkellä; pian ne taas miellyttävät silmää.
Mulla on muutenkin iskenyt ahdistus osteluhysteriasta, siitä että koko ajan pitää vain ostaa uutta ja ihan kivaa, ja siksi koska eihän se maksanut paljon mitään. Hyvänä esimerkkinä siivosin takkikaapistani myyntiin joutavia takkeja, ja löysin niiden seasta viime talvena alesta ostetun täydellisen kevättakin, juuri sellaisen mitä olin tuskaillen kaivannut aurinkoisina kevätpäivinä. Olin vain unohtanut sen olemassa olon. Ihan kiva ylläri joo, mutta toisaalta aika kamalaa. Mietinkin, että nyt kun rekilläni roikkuvat vain ja ainoastaan ne vaatteet, joita taatusti tulen käyttämään, en haluaisi haalia itselleni enää mitään turhaa. Sen sijaan voisin pikkuhiljaa sijoittaa ajattomiin klassikoihin, suosia entistä enemmän second handia, tai silloin tällöin ostaa jotain pitkään himoittua suomalaisilta suunnittelijoilta. Kuulostaa mielestäni ihan hyvältä suunnitelmalta!
kuvat: Minni F. Ronya
1 kommentti:
mulla on ollu ihan samat ajatukset viimeaikoina! Vähemmän on enemmän ja kelailin keskittyy kirppari ja vintageostoksiin :) Sekä välillä säästää ja ostaa jotakin himoittua suomalaisilta merkeiltä ja suunnittelijoilta :)
Lähetä kommentti