Kaikki alkaa ihanista eskariajoista, jolloin puin päälle sitä mitä käskettiin. Kuvitelkaa tuohon ihanaan fleesepusakkaan alaosaksi sateenkaarenväriset uimapukukankaiset hiihtarit!
Tässä kuvakollaasi siitä, mitä tapahtuu kun meidän äiti saa päättää mitä lapsukaisille puetaan. Oma tahto ei siis vielä tässä vaiheessa ole päässyt valloilleen, vaan hyväksyn päälle niin verkkarit, LENKKARIT kuin tuulipukutakinkin mukisematta.
Tämä vaihe pukeutumisessa oli pakko nostaa esille, sillä tuolloin lempparivärini oli vaaleanpunainen, ja se näkyi! Suosin myös kerrospukeutumista, ja päälläni näkyi todella usein esimerkiksi kuvassa näkyvät käärmeennahkakuvioiset jumppapukukankaiset leveälahkeiset housut, ruusukuvioinen mekko (vaaleanpunainen sekin) sekä sellainen joskus "muotia" ollut läpinäkyvä paita, myöskin ylläripylläri ruusuisin kuvioin varusteltuina. Tuosta vaalean lilasta huivista en tainnut luopua edes nukkuessa. Hox edelleen ne lenkkarit! Tämän jälkeen ei ennen yläastetta tapahdukkaan mitään merkittävää.
Yläasteelle saavuttaessa halusin vain olla mahdollisimman huomaamaton. Pitkä tukka jonka taakse pystyi piiloutumaan ja vaatteet jotka eivät kiinnittäneet huomiota millään lailla. (älkää särkekö silmiänne, opettelen juuri meikkaamaan tossa ja naama on sen näköinen :D )
Tässä ollaan sitten jo ysillä, ja hiirulaisesta alkaa jo syntymään jotain. Tyylini alkoi muuttumaan rokahtavaksi, tennarit astuivat kuvioihin, housuihin ilmestyi reikiä ja pinssejä piti haalia koko ajan lisää.
Sitten pääsin ammattikouluun opiskelemaan kuvallista ilmaisua, ja tunsin oloni ensimmäistä kertaa elämässäni vapautuneeksi. Uskalsin olla "oma itseni" ja pukeutua miten halusin.
Amitsun ekalla taisin myös ensimmäistä kertaa tehdä hiuksilleni jotain muutakin kuin latvojen leikkausta tai kevytsävytettä. Tukkaan ilmestyi raitoja ja tumma väri. Pukeutumisessa suosin vakosamettihousuja, pallo- tai raitakuvioisia paitoja, ketjuja, vöitä ja kivoja huiveja reikäisten farkkujen lisäksi. Takkuinen tukka oli plussaa.
Kesällä 2006 tukka tummui entisestään. Jälkeenpäin ajateltuna musta ei ollut kaikkein paras vaihtoehto vaaleaa ihoani ajatellen. Pukeutuminen muuttui "siistimmäksi" vaikkakin niitä ketjuja ja reikäfarkkuja näkyi edelleen. Ja joo, tykkäilin Lapkosta.
Seuraavassa kuvassahan oon sitten jo täysi-ikäinen, ja tukkatyyliksi valitsin punertavan eteenpäin pitenevän polkan. Puin päälleni mitä milloinkin huvitti.
Kesä 2007 ja punainen polkka edelleen. Nuista ajoista tukka on vain kasvanut vapaasti tähän päivään saakka parin kerran tasoitusta lukuunottamatta. Tyyli on aika tavallinen ja määrittelemätön. Ei rokkifarkkuja, maanläheiset värit kivoja.
Keväällä 2008 valmistuin sitten kuva-artesaaniksi ja heti sen jälkeen muoti, vaatetus ja kaikki ihana tempaisivat minut mukaan aivan täysin, enkä usko että tästä aivan heti tokenen. En kuitenkaan seuraa muotia orjallisesti vaikka tiedänkin mikä milloinkin on "in". Tykkään pukeutua ja teen sen niinkuin haluan.
Että semmosta. Järkytyittekö ihan täysin? :D Tiivistettynä jakaisin pukeutumishistoriani kolmeen osaan:
1. Aika kun äiti päätti mitä tytölle puetaan
2. Vaaleanpunaista
3. Opiskelen kulttuuripuolella, joten olen boheemi taiteilija ja puen päälleni tasan mitä huvittaa.
Nyt on välivaihe, saa nähdä mitä tyylilleni vielä tapahtuukaan.
-Ladyam
7 kommenttia:
Eka kuva :-D
Pakko myöntää että oma pukeutumishistoriani on vähintäänkin yhtä jännittävää muisteltavaa…
Kyllä noi sun punertavat hiukset on parhaimman näköset kaikista :)
Sinulle sopi hyvin mustat hiukset. :) Nojoo, niin sopii kyllä punertavatkin :D
anonyymi: Hah, no kiitti ;) Itekkin oon niihin tykästyny ja tottunu etten halua ihan vielä poiskaan niistä :)
tikkari: Kiitti :) voishan sitä joskus vielä mustaakin kokeilla, pitkiin hiuksiin ja ilman otsista vaikka :D
hei ihana tuo Lapko-kuva!!!!♥
anonyymi: Hii, kiitos :D
Lapko-kuva on aika symppis :D
katie: Hah :D no on se aika noloki kyllä ;D
Lähetä kommentti