Viikon luontoääni: Siili

Terveisiä maalta! Vietimme rauhallisen rentouttavat 24 tuntia kultani kanssa mökillä, mistä olen edellisissä postauksissa maininnutkin. Ensinnä pitää taas tunnustaa, että olen täysin surkea tuon kamerani kanssa, se ei ikinä ole mukana silloin kun pitäisi. Vuorokaudeksi olimme varanneet mukaan maitoa, leipää, kurkkua, lakanat, pyyhkeitä, mansikkahilloa, lettutaikinaa sekä peflettejä, mutta emme yhtä ainutta esinettä, jota olisi kameraksi voinut kutsua, ei edes kummankaan puhelimessa kameraa ollut. (mulla olisi joo, mutta eiköhän sekin sanonut että PIIPIPIP ja mennyt rikki..mistähän se johtuu että kaikki tekniset laitteet menee aina yhtä aikaa?) Noh, laitan teidän aivonne töihin, ja saatte kuvitella kaiken mitä kerron! Kuvitteluanne helpottaakseni, tässä teille siili.

No eikö ole lutuinen. Siili on kyllä maailman toiseksi sympaattisin eläin heti kissan jälkeen.

Eilen siis paistelimme makkaraa sekä lettuja. Tulen teon ja makkarapaketin jälkeen oli kello jo kymmenen illalla, ja kun tuli lettujen vuoro, oli aurinko jo laskenut ja pelkän tulen äärellä nyhjötimme kodassa. Sain kunnian paistaa ensimmäisen lätyn, josta tuli susi. Aikaansaannos näytti lähinnä joltain joka oli jo kerran pureksittu mutta jostain syystä tullut mahasta takaisin. Niin että kumpikaan meistä ei sitten suostunut sitä syömään, ja päädyimme pitkän harkinnan tuloksena viemään "letun" lautasella nurmikolle jos sen sieltä joku harakka nappaisi. Kerrottakoon vielä, että muut letut olivat maailman parhaita. Nam.

Mökkimmehän on siis sellainen Mökki isolla ämmällä, että sisään ei tule juoksevaa vettä, (eikä kävelevää) eikä sisällä ole vessaa vaan metsän siimeksessä romanttinen ulkohyyssikkä kaikkine tuoksuineen. Yöllä sitten tuli vessatarve, ja pyysin poikaystäväni mörönsyötiksi mukaan, siis saatille ikäänkuin. Ja kuinka ollakaan, meidän lettulautasen suunnalta kuului ihan järjetön maiskutus! Siili! En kyllä ennen ole tiennyt tai kuullut että siilien ääntely kuulostaa lähinnä possulta, röh röh kuului kauas asti kun se siitä letun luota viipotti pusikkoon piiloon. Tänä aamuna lautasella oli parhaimmillaan kaksi siiliä yhtä aikaa, oli ne suloisia.

Saunominen oli aika extremeä, jääkylmällä järvivedellä peseytymistä en ehkä ottaisi tavaksi. Kynttilänvaloisessa saunassa oli kyllä kieltämättä aika romanttista, siihen vain tarvitsee oikean asenteen. Kun tiskejäkään ei saa tiskattua ilman toista kaatamassa samalla pullosta vettä, voisi se pitemmän päälle alkaa hieman kiristämään hermoja. Tai sitten siihen tottuisi, kuka tietää. Olen kuitenkin niin "kaupunkilainen", ettei moinen elämisen tyyli tulisi ehkä enää kuuloon kuin korkeintaan viikonlopun ajaksi.

Oletko sinä mökki-ihminen vai kierrätkö ulkohuussit kaukaa?

t. lauantai-ladyam

ps. Kyllä tiedän että siileille tulee maidosta ripuli, lettu oli tarkoitettu yhteiseksi jaettavaksi metsän eläimille.

siilikuva täältä